Vuoden 2013 listat, osa 3: kotimaiset biisit

Musiikkiolennaisuuksien listaaminen vuoden 2013 osalta jatkuu vielä parin postauksen verran. Tänään vuoroon pääsevät parhaat kotimaiset biisit.

Top kymppi löytyy yhtenä Spotikka-soittolistana täältä.

Ja niin, nämähän ovat tosiaan absoluuttisia totuuksia. Ugh.

TOP 10 BIISIT/KOTIMAA

Mukana monia tuttuja nimiä vuoden parhaiden levyjen listalta. Monet kappaleista ovat sellaisia, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen heti aluksi – samalta levyltä on saattanut nousta muita kappaleita suosikeiksi intensiivisemmän kuuntelun myötä.

Listalta jäivät täpärästi ulos Robinin Boom Kah, Nicole Willis & The Soul Investigatorsin Break Free (Shake a Tail Feather)Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin Jauheliha ja Pariisin Kevään Peittävää kohinaa.

* * *

1. Anssi Kela – Maitohapoilla

Jos laittaa ensi kertaa uuden levyn soimaan ja albumin ensimmäinen kappale saa pysähtymään niille sijoilleen, saa hölmistyneen hymyn leviämään kasvoille ja laittaa jalan tamppaamaan tahtia sekä kädet rummuttamaan pöydänreunaa, kyseessä ei voi olla huono levy.

Eikä Anssi Kelan Anssi Kela sitä olekaan. Levyn neljä ensimmäistä kappaletta (Maitohapoilla, Levoton tyttö, Kaatua kuin puu ja Miten sydämet toimii?) olivat yllättävintä, mitä kotimaisessa musiikkikentässä tapahtui tänä vuonna. Maitohapoilla loksautti ensikuulemalta leuat auki hävyttömän hyvällä meiningillä, jota Levoton tyttö oli jo väkevästi ennakoinut.

Kumpi tahansa Kelan levyn kahdesta ensimmäisestä kappaleesta ansaitsisi vuoden parhaan kotimaisen biisin tittelin, mutta Maitohapoilla vie voiton pelkästään sen aiheuttaman vilpittömän innostuneen ja iloisen reaktion vuoksi – vaikka biisin kertoja onkin päättänyt jättää kumppaninsa, koska on pakko päästä pois.

* * *

2. Death Hawks – Black Acid

Yhdeksän minuuttia junnaavaa, hypnoottista boogieta. Death Hawks teki mainion ja kriitikoilta rutkasti suitsutusta keränneen levyn, jonka huippuhetki Black Acid on kaikessa psykedeelisessä hypnoottisuudessaan vuoden parhaita kappaleita.

Biisi, jonka tahdissa voi helposti sulkea silmänsä ja kadota hetkeksi toiseen todellisuuteen.

* * *

3. Egotrippi – Hyvä hetki

Kolmossijalle yltänyt tapaus onkin kinkkinen. Egotrippi esittää Pilvien alla, maan päällä -levyllä omia versioitaan biisintekijöidensä Knipin ja Mikin muille artisteille tekemistä ja näiden artistien levyttämistä kappaleista.

Hyvä hetki on Knipin kirjoittama laulu, jonka Anna Puu levytti Antaudun-levylleen (2012).

Kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa Egotripin versiona, joten biisi oli minulle uusi. Ja yhtä kaikki, se on helvetin hyvä. Piste.

* * *

4. J. Karjalainen – Meripihkahuone

En innostunut keväällä juuri lainkaan J. Karjalaisen Et ole yksin -levystä. Mennyt mies lähinnä ärsytti lisko- ja diskomiehineen, mutta vaivihkaa miehen keikoilla kesän aikana eri tapahtumissa muutamat uuden levyn kappaleet jumiutuivat korvakäytävään.

Riisinjyvä oli toinen, mutta silti Meripihkahuone oli kaikessa letkeässä hyväntuulisuudessaan tiiviimpi osa kesän soundtrackia.

* * *

5. Pimeys – Pimeys

Ennen Pimeyden Muut on jo menneet -debyyttialbumin ilmestymistä keväällä singlenä julkaistu bändin nimibiisi on klassinen, kaunis, katkeransuloinen ja toimiva balladi.

Sittemmin levyltä on löytynyt vielä isompia suosikkeja, mahtava Helsinki-biisi eritoten, mutta Pimeys oli se laulu, joka kiinnitti toden teolla huomion bändiin.

* * *

6. Pikku Kukka – Jos ei sua täällä olisi

Ystävä suositteli keväällä tutustumaan Pikku Kukan juuri julkaistuun Jos ei sua täällä olisi -singleen. Saatesanat kuuluivat kutakuinkin näin: ”Jos sinä et tykkää tästä, syön jonkin vaatekappaleeni.”

Ystävän ei tarvinnut syödä mitään vaatekappaletta – tykkäsin ja tykkään kovasti. Lotta Savolaisen ja Emilia Norpan läpi kappaleen jatkuva kaksiääninen laulumelodia koukutti jo ensikuuntelulla ja biisin oivaltava sanoma toimii.

* * *

7. Minä ja Ville Ahonen – Ennen kuin kuolen

Pitkään en pitänyt Minä ja Ville Ahosesta yhtään. Ennen kuin kuolen nousi kuitenkin hitaasti yhdeksi päättymäisillään olevan vuoden suosikkikappaleista.

* * *

8. Jonna Tervomaa – Tikapuut

Joskus kappaleissa on jokin tietty kohta, mistä huomaa samantien, että tästä kappaleesta pidän todella paljon. Jonna Tervomaan Tikapuut-biisissä tuo kohta on se, kun kappale lähtee kunnolla liikkeelle toisessa kertosäkeessä, kun rummut lähtevät mukaan kunnolla ja kertosäe nousee siivilleen.

Siitä hetkestä eteenpäin kappale rullaa vastustamattoman hienosti loppuun asti.

Mika Ronkaisen ohjaama biisin musiikkivideo omaishoitajateemoineen on erittäin koskettava, vaikuttava ja hieno. Kuten on itse biisikin.

* * *

9. Matti Johannes Koivu – Jos muutat mielesi

Tuntuu kurjalta nostaa esiin vain yksi kappale Matti Johannes Koivun itsenimetyltä viidenneltä soololevyltä.

Mutta niin se vain meni, että ilmestyessään Jos muutat mielesi iski suoraan tunnehermoon raukean haikeassa ilmavuudessaan.

* * *

10. Sin Cos Tan – Limbo

Sin Cos Tan täyttää tällä hetkellä sen tyhjiön, mikä Villa Nahin jäljiltä on jäänyt. Molempien kokoonpanojen laulaja Juho Paalosmaan myötä tämä on hyvin luonnollista.

Limbo on vuoden parhaita tanssikappaleita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s