Sekahaku! Ratkaisumalleja tanssijalankutitusongelmiin

Joskus tekee mieli kuunnella tanssijalan herkistävää, rytmikästä ja pään väkisin tahdissa nyökyttelemään laittavaa musiikkia.

Arvasit oikein. On meneillään sellainen kausi.

Kesää rinnassa. Useampaan otteeseen tänä kesänä olen huomannut maanmainiossa seurassa kehoni tekevän tietyissä, rytmikkään ja kovaäänisen musiikin säestämissä tilanteissa tanssiliikkeenomaisia liikeratoja. Kömpelöjä ja paikoin hupailevia, mutta tanssiliikkeenomaisia kuitenkin.

Olinpa sitten Pet Shop Boysin, Blurin, Mew’n tai Eva & Manun keikalla tai viettämässä iltaa maailman parhaassa turkulaisbaarissa, Dynamossa, tanssijaloilla ja muilla kyseiseen aktiviteettiin liittyvillä ruumiinosilla homma on lähtenyt niin sanotusti hieman käsistä.

Pet Shop Boysista puheen ollen, kaksikon tuore albumi Electric on tähän mennessä vuoden 2013 tanssittavin albumi. Kuuntele Vocal.

Neil Tennant ja Chris Lowe päättivät taannoisen Ruisrock-keikkansa hurjan hittikimaran jälkeen kyseiseen kappaleeseen. Keikan aloittanut Axis on myös melkoinen tanssijalanvipattaja (ja tanssijalanvipattaja kamala sana, mutta olkoon).

Electric-albumilta löytyy monia muitakin pään väkisin nykimään laittavia kappaleita. Bolshy. Kovasti kehuttu ja kieltämättä kehujen väärti Love is a Bourgeois Construct. Springsteen-cover The Last to Die. Hittipotentiaalia huokuva Thursday.

Paikoin levy menee ehkä askeleen verran liiankin paljon jumputusosaston puolelle, jonka vuoksi levy ei viihdy kokonaisuudessaan soittimessa välttämättä ikuisuuksia. Mutta albumi kuulostaa paremmalta kuuntelu kuuntelulta, joten toisinkin voi käydä.

Kun nyt aiheeseen päästiin, alkoi mietityttää, että mitkä levyt viime vuosina ovat saaneet pään nyökyttelemään vastustamattomasti tahdissa ja jalan polkemaan lattiaa totaalisen kontrolloimattomasti. Tässä muutamia valioyksilöitä.

LCD Soundsystem – Sound of Silver (2007) ja This is Happening (2010)

James Murphy on kingi. Miehen tuottamaa, lokakuun 29. päivä julkaistavaa Arcade Fire -albumia odottaa moni (itseni mukaan lukien) jo nyt vesi kielellä, mutta LCD Soundsystem -projektinsa oli hillitön, tanssittava ja… noh, hiton hyvä.

Sound of Silver oli ilmestyessään (ja on toki edelleen) yksi 2000-luvun yllättävimmistä, innostavimmista ja mukaansatempaavimmista pitkäsoitoista. Jaa miksi? Noh. Get Innocuous!North American ScumSomeone GreatTime to Get Away, Us v ThemAll My Friends.

Siinä syyt.

LCD Soundsystem osui lähelle täysosumaa myös viimeisellä (Murphy lopetti projektin 2011) This is Happening -levyllään. Kokonaisuus oli hyvä, mutta ei Sound of Silverin veroinen.

Silti: Dance Yrself CleanDrunk Girls, I Can Change, mahtavan videon ryydittämä Home ja Pow Pow helmiä.

Chairlift – Something (2012)

Indieprinsessa Caroline Polachekin ja Patrick Wimberlyn muodostama syntikkapopkaksikko sai innostumaan itsestään reilu vuosi sitten melko lähelle täydellisen popkappaleen määritelmää yltäneellä I Belong in Your Arms -singlellä.

Somethinglevyltä löytyi muitakin tanssittavia popsävelmiä kuten Amanaemonesia ja Met Before.

Hot Chip – In Our Heads (2012)

Nämä rontit päättivät tulla keikalle Suomeen, enkä minä päässyt paikalle. Röyhkeää toimintaa. Mutta suotakoon se heille, jos tekevät jatkossakin How Do You Do?:n ja Don’t Deny Your Heartin kaltaisia popmainiouksia.

In Our Heads on soinut tiiviisti niinä hetkinä, kun on tehnyt mieli kuunnella musiikkia, joka saa väkisin hyvälle tuulelle.

Holy Ghost! – Holy Ghost! (2011)

Newyorkilaisduo herätti mielenkiinnon hauskalla Wait and See -videolla, jossa kaksikon isät tekevät samoja asioita, joita poikansa tekisivät.

Aiemmin mainitun James Murphyn DFA -levy-yhtiön julkaisemalta debyytiltä löytyy myös muita mallikkaita tanssipopkappaleita, kuten todella tarttuva Jam for JerryHold On ja Hold My Breath. Laittavat jalan nykimään.

Cut Copy – In Ghost Colours (2008) ja Zonoscope (2011)

In Ghost Colours on levy, jolta löytyy Out There on the IcenHearts on FirenLights and Musicin ja Nobody Lost, Nobody Foundin kaltaisia instant-tanssihittejä, mutta myös sekavaa ja outoa häröilyä. Hitit nostavat levyn kuitenkin reippaasti plussan puolelle.

Zonoscopen hitit olivat dramaattisesti kasvava Need You Now, Beach Boys -kumarrus Where I’m Going, toisen, hieman vanhemman australialaisbändi Men at Workin Down Under -hitistä väkevästi muistuttava Take Me Over ja hassun videon promovälineekseen saanut Blink and You’ll Miss a Revolution.

Levyn paras kappale on kuitenkin raukeasti keinuttava Hanging Onto Every Heartbeat.

Friendly Fires – Friendly Fires (2008)

Uudet jutut musiikkirintamalla tulevat usein täysin puun takaa. Elettiin vuotta 2009. Ystävä hehkutti sosiaalisessa mediassa biisiä nimeltä Paris, jonka esitti joku Friendly Fires -niminen, brittiläisten nuorten miesten diskoa, funkia ja monta muuta tanssittavaa lajityyppiä yhdistelevä yhtye.

Kun sitten kuuntelin tuon kappaleen, selvisi, että laulun kertosäkeessä kuullaan Au Revoir Simonen (jonka Still Night, Still Light -levy oli samoihin aikoihin viihtynyt soittimessa taajaan) jäsenten laulua.

Niinpä Friendly Firesin debyyttilevy oli hankittava. Marssin Stupidoon, jossa henkilökunnan soittama albumin toinen singlejulkaisu Skeleton Boy tempaisi vielä enemmän mukaansa. Levyltä löytyy hajanaiselta vaikuttavaa materiaalia, mutta myös Jump in the Poolin ja Stroben kaltaisia tanssipophelmiä.

Friendly Firesin toiselta levyltä Pala (2011) löytyi muutama hyvä hetki (Live Those Days Tonight, Show Me Lights), mutta levy ei vaan saanut tuulta siipiensä alle.

Villa Nah – Origin (2010)

Kyllä meilläkin osataan. Juho Paalosmaan ja Tomi Hyypän vahvasti 1980-lukulaiseen syntikkapoppiin kallellaan olevaa musiikkia esittävä Villa Nah iski tajuntaan mainion Running On -singlen myötä.

Myös Remains of Love päätyy mukaan erinäisille soittolistoille vielä kolme vuotta ensilevyn julkaisun jälkeen.

Laulaja Paalosmaan ja Originin tuottaneen Jori Hulkkosen (jonka edellinen duoprojekti Processory julkaisi mainion levyn 2007) elektropop-projekti Sin Cos Tan julkaisi viime vuonna Chromaticsille löyhän etäisesti sukua olevan, itsenimetyn debyyttinsä.

Saint Etienne – Words and Music by Saint Etienne (2012)

Tanssipopkonkarit päättävät tämän kirjoituksen tyylillä. Vuonna 1990 perustetun ja ranskalaisen jalkapallojoukkueen mukaan nimetty Saint Etienne julkaisi viime vuonna kahdeksannen studioalbuminsa.

Aiemmin Sarah Bracknellin eteerisen kauniin lauluäänen ympärille punottu tanssipop oli kiinnittänyt huomiota yksittäisissä kappaleissa (Neil Young -cover Only Love Can Break Your HeartHe’s on the PhoneWho Do You Think You Are), mutta Words and Music by Saint Etienne vakuutti kokonaisen pitkäsoiton muodossa.

Vahvasti nostalgisissa tunnelmissa operoivan levyn huippuhetkiä ovat Last Days of Disco, I’ve Got Your Music, Tonight, When I Was Seventeen ja DJ.

Näin tällä kertaa.

Tässä postauksessa olisi hyvin voitu huomioida isosti myös jo mainittu Chromatics, Daft PunkM83, Phoenix, Roisin Murphy, The Rapture, Regina, Scissor Sisters tai OMD.

Lupaan, että seuraavaksi en kirjoita tanssipopista, vaan musiikista, missä on paljon kitaraa ja muita orgaanisia soittimia.

Syksy tulee ja tuo hyvän, vanhan ystävän nimeltä melankolia tullessaan.

Mainokset