Ärrä- ja ääripäitä

Ärräpäitä siksi, että aika on ollut viime aikoina todella pahasti kortilla enkä ole ehtinyt pariin viikkoon järjestämään terapiasessiota bloginkirjoittamistoimenpiteen kanssa.

Ääripäitä siksi, että soundtrackeina työnteolle ja muille askareille arjen kaaoksessa on toiminut runsaasti uutta kiinnostavaa musiikkia.

Orgaanista ääripäätä on edustanut Woods, joka on kuin Midlaken ja The Shinsin äpärälapsi. Akustiset kitarat soivat välillä epävireisesti leppoisissa folklauluissa, joita laulajakitaristi Jeremy Earlin hento ja häiritsevän tutun kuuloinen lauluääni täydentää.

Woodsin luomufolk olisi normaalisti epävireyksineen ja kirskuvine soolokitaraosuuksineen piirun verran liian luomua omaan makuuni. Mutta koska olin parin päivän ajan yrittänyt saada otetta aivan toista, epäorgaanista musiikillista ääripäätä edustavan Musen vastajulkaistusta albumista, Woodsin orgaaninen folk kuulosti täydellisen raikkaalta.

Musen tuoretta The 2nd Law -pitkäsoittoa on vaikea kuvailla yhdellä sanalla. Se ei missään nimessä ole hyvä, se on itse asiassa melko huono.

Paikoitellen se on freddiemercurymaisessa tieteiskauhuskenaarioita viljelevässä progeoopperaturpeudessaan aivan kamala.

Matthew Bellamyn ja kumppaneiden kunniaksi on sanottava, että se ei ole lähtenyt toistamaan Starlightin, Resistancen ja Knights of Cydonian hittikaavoja, vaan yhtye kulkee omia latujaan. The 2nd Law’n myötä suurin mielenkiinto Musea kohtaan häviää, mutta arvostus nousee.

Popahtavaa ääripäätä soittimessa on edustanut kovasti hypetetty Jessie Ware. Running -hitti on mainiota Sade -henkistä soulahtavaa poppia.

Waren debyyttialbumi Devotion kiehtoo konepop-soul-r’n’b -meiningillään. Joulukuiselle Tavastian keikalle löytyy vielä lippuja.

Ikisuosikkeihini lukeutuva Pet Shop Boys julkaisi uuden albumin, joka on takuuvarmaa haikeata elektronista ja tanssittavaa poppia.

Mitäpä muuta? David Byrnen ja St. Vincentin yhteislevy on odotuksiin nähden lievä pettymys. Killersistä on tullut entistäkin tylsempi. The xx on toisellakin albumillaan mahtavan hypnotisoivaa taustamusiikkia öisille kaupunkikävelyille sekä bussi- ja junamatkoille. Wild Nothing ja How to Dress Well koukuttavat muuten vaan.

Niin ne ärräpäät unohtuvat, kun ympärillä on paljon uutta, kiinnostavaa musiikkia.

Se on syksy nyt.