Vietin viikonlopun Tukholmassa. Reissun pääasia oli nähdä vanhoja työkavereita, mutta siinä sivussa kävin katsastamassa kesän 2013 viimeiset festarimeiningit Eriksdalsbadetin maauimala-alueella.
Popaganda oli tälläkin kertaa erittäin hieno tapahtuma. Pari vuotta sitten kaupungissa asuessani näin samalla lavalla muun muassa Arcade Firen, Säkert!:in ja Lykke Lin mainiot keikat.
Tällä kertaa ehdin nähdä oleellisimmat keikat molempina päivinä – perjantaina El Perro del Mar oli ihan ok, samoin The xx. Jälkimmäisessä olisi kokonaispakettina edelleen ainesta paljon parempaan.
The xx oli ok, mutta brittikolmikon ongelma oli sama kuin pari vuotta sitten Flow’ssa, jolloin bändin keikka petti odotukset isosti. Bändin biittinero Jamie Smith on varmasti osaava hommassaan, mutta keikkatilanteessa hän rikkoo The xx:n levymuodossa parhaimmillaan maagiseksi yltyvän taian, jonka Smith itse, kitaristi-laulaja Romy Madley Croft ja basisti-laulaja Oliver Sim luovat.
Livetilanteessa jännittää koko ajan, että pysyvätkö Smithin rumpukoneilla soittamat epäkeskot rytmit tahdissa ja miten Croft ja Sim saavat tilanteen paikattua. Popagandassa The xx:n paketti pysyi Flow-keikkaa paremmin kasassa, mutta jotain olennaista siitä uupuu, kun rytmiosasto ei toimi.
Lauantaina näkyi Chlöe Howlia, Totally Enormous Extinct Dinosaursia ja kansansuosikki Håkan Hellströmiä, mutta ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen teki brittiryhmä Hot Chip.
Parhaita tanssikeikkoja, joilla olen ollut. Tanssijalka vipatti väkisin koko Hot Chipin setin, alusta loppuun.
Erityisen vaikutuksen teki bändin kiertuerumpali Sarah Jones, joka loihti rumpusetistänsä sellaisen svengin, että huh huh.
Hot Chipin suuri vahvuus on bändin nörttikarisma. On aivan mahtavaa, miten jampat, joiden uskoisi työskentelevän kunnankirjaston sci-fi-osastolla tai kansallisarkistossa, soittavat hyvin lähelle täydellistä tanssipopmusiikkia.
Lauantai päättyi Tukholman-visiittien vakiokohteessa eli baarissa nimeltä Pet Sounds, joka jakaa Turun Dynamon kanssa valtaisan kilpaillun ja arvostetun suosikkibaarini-tittelin.
Ilta oli koko viikonlopun tavoin suuri kansainvälinen menestys.
Dj:t soittivat klassikoita ja hittejä. Tuli Blue Monday. Tuli Paperback Writer ja Teenage Kicks. Tuli Highway to Hell, Girls and Boys ja Walk This Way.
Mutta tuli myös tämä vuosien saatossa unohtumaan päässyt kappale.
MITEN HYVÄ BIISI!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Vaikka onkin maanantai.
musiikki = terapiaa 