Täydellisen popkappaleen kaava

Millainen on täydellinen ja ikimuistoinen popmusiikkikappale? Mikä saa jonkin tietyn melodian syöpymään mieleen niin vahvasti, että se saa vielä reilusti yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin jokaikisellä kuuntelukerralla?

Kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran Hittimittari -nimisessä televisio-ohjelmassa vuonna 1990. Sen jälkeen ostin viikkorahoillani levykaupasta, varmaankin Lohjan Anttilasta tai Sokoksesta, kyseisen konemusiikkiduon Behaviour -c-kasetin. Kuuntelin sitä paljon.

Korvalappustereot olivat koetuksella. Kansi hajosi, se teipattiin kasaan. Sehän oli uuden veroinen.

Elettiin aikaa ennen heavy-, grunge-, funk- ja suomipopkausia. Hyvillä melodioilla ryyditetyt biisit olivat hyviä, riippumatta mistään musiikin kategorioista ja kategorioiden alakategorioista.

Scorpionsien, kylieminogueiden, raptorien ja kolmansiennaisten joukossa yksi kappale oli täysin eri maata. Se oli ja on edelleen tunnelmaltaan kaihoisa. Se rullaa eteenpäin puolitanssittavan konetaustan ja syntetisaattoreiden voimin.

Pääosassa on silti melodia.

Melodia on tämän biisin kaikki kaikessa, se on se syy, mikä sai vuonna 1990 yhden yhdeksänvuotiaan pojan ihastumaan tähän kappaleeseen.

Tuo yhdeksänvuotias jannu ei ymmärtänyt sanoituksista tuossa vaiheessa elämäänsä juuri mitään, mutta sittemmin on selvinnyt, että tässä kappaleessa nekin ovat erittäin hienot.

Tämän biisin vuoksi suosikkisävellajityylini on edelleen ja tulee luultavasti elämäni loppuun asti olemaan melankolinen duuri.

Tuo biisi on tämä.

Kyseiseltä duolta julkaistiin juuri uusi levy, jota on eri medioissa kehuttu. Siihen pitää tutustua.