Jännää, miten syksyisin tietyt levyt kuulostavat erityisen hyvältä.
Viime syksynä Soulsavers-tuottajakaksikon ja Depeche Mode -solisti Dave Gahanin yhteistyönä syntynyt The Light the Dead See kului puhki soittimessa. Niin tuntuu käyvän myös nyt.
Monena syksynä Sufjan Stevensin Seven Swans on tehnyt saman. Tänäkin alkusyksynä tuo levy on kuulostanut optimistisessa melankolisuudessaan aivan mahtavalta.
Kuten myös tämä yhdeksän vuotta sitten pysyvän vaikutuksen tehnyt laulavan näyttelijän Minnie Driverin levy. Yritin vuosi tai pari sitten kuunnella Driverin toista levyä, mutta ei se vaan toimi yhtään samalla tavalla kuin hieno Everything I’ve Got in My Pocket.
Ja ikimahtava O. Damien Rice teki tämän yhdeksi omista toteemilevyistä nousseen albumin ja sen jälkeen pettymykseksi jääneen 9-levyn, mutta sittemmin mies ei ole tehnyt tätä U2-coveria lukuun ottamatta oikein mitään mainitsemisen arvoista.
Syyslevylistaan voisi lisätä muitakin.
Säkert!:in Facitin.
Ultramariinin kaksi ensimmäistä levyä.
Radioheadin In Rainbowsin.
Kentin Isolan.
The Nationalin Boxerin.
Muun muassa.
Syksy. Hienoa aikaa.
musiikki = terapiaa 