Vaikka onkin sunnuntai, niin tämän viikon perjantaibiisi on nyt tässä.
Hoppípolla on järjettömän hieno, komea ja sävelkulultaan melankoliseen duuriin taipuva tapaus. Samaan sarjaan kuuluvat esimerkiksi toinen Sigur Rós -hienous Starálfur ja Mew’n Comforting Sounds -eepos ja Damien Ricen The Blower’s Daughter.
Ei, minulla ei ole aavistustakaan mistä Hoppípolla kertoo, mutta ei sillä ole mitään väliä.
Jos biisi on näin hieno ja saa jokaisella kuuntelulla aikaan vakiomäärän kylmiä väreitä ja kokonaisvaltaisen hyvän ja haikean tunteen niin mieleen kuin kehoonkin, se saa melkein mitä vaan anteeksi.
musiikki = terapiaa 