Maailman paras raukeaa, eteeristä ja elokuvallista musiikkia esittävä islantilaisjoukkio Sigur Rós saapuu Suomeen marraskuussa.
Siispä soittimeen äkkiä mikä vaan yhtyeen levyistä, vaikkapa tuorein yksilö, mutta ainakin nämä kaksi optimistisen kaihoisaa musiikkikappaletta, jotka rauhoittavat ja saavat hymyilemään hölmöä, levollista ja onnellista hymyä.
Starálfur on laulu, jonka ensimmäisen kertosäkeen jälkeiset patarummun iskut saavat aikaan mielikuvan taivaalla paukkuvista ilotulitteista. Joka ikinen kerta. Biisi soi komeasti missä vaan. Myös Wes Andersonin ohjaaman Steve Zissoun vedenalainen maailma -elokuvan ääniraidalla.
Hoppípolla on puolestaan silkkaa komeasti orkestroituun muotoon puettua haikeutta. Uskomattoman hienot jousiosuudet ja Jónsi Birgissonin uljas falsettilaulu. Muuta ei tarvita. Oikein hyvä on tuo videokin.
Huomasin taas, että pidän todella paljon jousisoittimista popmusiikissa.
Mahtavuutta.
musiikki = terapiaa 